| aloitussivulle | ajankohtaista-sivulle | | |
|
Industriminnen i Norden Pohjoismainen verkosto "Industriminnen i Norden" piti kolmannen vuotuisen tapaamisensa tänä vuonna Norjan Östfoldissa. Seminaaripaikkana oli Oslon yliopiston kenttäasema Isegran Fredrikstadin historiallisella linnoitussaarella. Seminaariin liittyi tutustuminen Mossin ja Fredrikstadin teollisuusperintökohteisiin. Tapaamiseen osallistui yhteensä 16 pohjoismaisten kurssien opettajaa ja oppilasta sekä viisi norjalaista teollisuusmuseoiden edustajaa ja yksi opiskelija. Osallistujat olivat pääosin Norjasta ja Ruotsista. Suomesta mukana oli vain yksi edustaja. Tanska ei tällä kertaa ollut edustettuna. Järjestelyistä vastasivat Gunn Mona Ekornes (Halden), Torill Wyller (Moss/Fredrikstad) ja Ivar Stav (Sarpsborg). Seminaarin aluksi kuultiin lääninantikvaarin (fylkeskonservator) Åsmund Svendsenin analyyttinen luento Östfoldin teollisuuden kehityksestä sekä alueen kolmen teollisuuskeskittymän (Halden, Fredrikstad, Moss) rooleista ja erityispiirteistä. Toisen seminaaripäivän aamuna saapui vuoden 1952 mallia oleva Ford-linja-auto noutamaan seurueen Mossiin suuntautuvalle opintomatkalle. Vognalliansen ADS -säätiö Haldenissa omistaa kyseisen auton sekä lukuisia muita ajokuntoisia museoautoja. Autoja kunnostetaan, hoidetaan ja käytetään vapaaehtoisvoimin. Matka lähes 50-vuotiaalla kaunokaisella taittui vaivatta, joskin välillä vähän täristen ja yskien. Östfold on ollut tunnettu kymmenistä autokoritehtaistaan, joten matkustusväline kertoi omalta osaltaan alueen teollisuushistorian tarinaa. Mossissa Torill Wyller esitteli vajaa vuosi sitten avatut Mossin kaupungin- ja teollisuusmuseon uudet tilat näyttelyineen. Museo sijaitsee 1800-luvun lopulla rakennetun luostarimyllyn tiloissa viljan puhdistus- ja jauhatusosastossa. Uuden näyttelyn avaamisen jälkeen kaupunkilaiset ovat ottaneet museon omakseen. Kävijöitä riittää yli odotusten. Museon sisustamisessa on päädytty jättämään isot ikkunat avoimiksi tuomaan päivänvaloa näyttelysaliin. Toisaalta rakennuksen sisärakenteista on puhdistettu työnjäljet turhankin tarkasti. Näyttelyssä voi havainnollisesti tutustua jauhatusprosessiin turpiinisalin, vetohihnojen ja jauhatuslaitteistojen avulla. Kahden vakituisesti palkatun henkilön voimin on museosta kolmessa vuodessa syntynyt elinvoimainen kulttuurilaitos kaupunkiin, jossa tuotantolaitokset ovat toinen toisensa jälkeen jättäneet tyhjyyttä taakseen. Kiinteässä yhteydessä museoon sijaitsee entinen myllyn pakkausosasto, johon on sisustettu mm. elokuvateattereita. Näiden historiallisten rakennusten viereen ollaan rakentamassa uuden uutukaista lasipalatsia korkeakoululle. Mossissa kuultiin Asbjörn Rolsethin luento norjalaisten autokoritehtaiden historiasta sekä muotoilija Einar J. Hareiden luento teollisuusmuotoilusta. Hareiden toimisto sijaitsee myllyrakennuksessa ja hän on mm. suunnitellut teollisuusmuseon kanssa yhteistyössä Morsa-akvaviittipullon, jossa myydään paikallisen perinteisen reseptin mukaan valmistettua 'elämänvettä'. Vaikka teollisuuden alasajo onkin Mossissa ollut rajua, toimii kaupungissa vielä mm. Petersenin sellutehdas sekä Cerialian mylly. Konkreettisesti törmäsi ryhmä teollisuuden vaikeuksiin saapuessaan Kambon autokoritehtaalle, joka viikkoa aiemmin oli ajautunut konkurssiin. Paluumatkalla Fredrikstadiin pysähdyttiin Norjan Telemuseumin omistamalla vuosina 1930-1994 toimineella Jelöyn radioasemalla, jonka kautta aikoinaan välitettiin sähkeet Amerikkaan. Nyt tilat ovat Telenorin koulutustiloina. Alueella on myös pieni näyttely radioaseman aiemmasta toiminnasta. Lauantaina kuultiin antikvaari Kari Amundsenin esitelmä Akersmusin lääninmuseon tekemästä Saetren keksitehtaan tuotantoprosessin dokumentoinnista. Vuonna 1883 perustettu tehdas oli käynyt läpi useita tuotantoprosessin muutoksia ja muuttoja toimitiloista toisiin. Vuonna 2000 oli jälleen eräs muutto edessä, tällä kertaa yrityskaupan kautta Kungsälveniin Ruotsiin. Museo päätti dokumentoida tuotantoprosessin entisissä tiloissa ennen muuttoa. Lukuisista tuotantolinjoista valittiin viisi eri keksilajiketta. Keskeisinä työmuotoina dokumentoinnissa olivat valokuvaus, prosessikuvaus ja työntekijöiden haastattelut. Dokumentointi suoritettiin huhtikuussa 2000. Työn tulokset koottiin paitsi arkistoitavaksi myös yleisön nähtäväksi valokuva-albumin, pienen näyttelyn ja esittelyvideon välityksellä. Fredrikstadin museon johtaja Tove Thögersen esitteli Isegranilla sijaitsevan museon näyttelyn, joka keskittyy kaupungin teollisen historian esittämiseen. Museo on toiminut aktiivisena osapuolena myös Fredrikstad Mekaniske Verksted'in (FMV) telakka- ja konepaja-alueen dokumentoinnissa ja uudiskäytön suunnittelussa. Konepaja perustettiin vuonna 1870 ja 20 vuotta myöhemmin aloitti laivatelakka toimintansa yhtiön puitteissa. 1980-luvulla telakka siirtyi Kvaernerin omistukseen, joka toimintojaan rationalisoidakseen lopetti vuonna 1988 teollisen toiminnan Fredrikstadissa. Suurimmillaan FMV:n työntekijämäärä oli 1970-luvun puolivälissä, jolloin palkkalistoilla oli noin 2500 työntekijää kaupungissa, jonka asukasluku tuolloin oli noin 40000. Telakalla on aikojen saatossa valmistunut yhteensä 443 alusta. Fredrikstadin museo on dokumentoinut 80 hehtaarin telakka- ja konepaja-alueen. Nyt aluetta hallinnoi Vaerste AS -niminen yhtiö. Alueen uudiskäytön tavoitteina ovat ihmisen perustarpeisiin kuuluvat kolme tunnussanaa: asuminen, työ ja viihtyminen. Arvokkaiksi luonnehditut vanhemmat konepajarakennukset sekä 1950-luvulla rakennettu Arne Bergin suunnittelema hallintorakennus on suojeltu, kun sen sijaan itäisen alueen uudemmat rakennukset ja rakenteet puretaan ja tilalle rakennetaan asuinkerrostaloja. Alueen konepajahalleissa toimii mm. Östfoldin korkeakoulu kirjastoineen. Hallin kantavat rakenteet on jätetty ennalleen, mutta kuori ulkomuurauksineen ja sisustus kerrosjakoineen on uusittu täysin. Kysyä sopiikin, mikä on tämän uudiskäyttökohteen historiallinen arvo tänään. Vierailu Fredrikstadin telakka- ja konepaja-alueella muodosti mielenkiintoisen kontrastin Malmössä sijaitsevan vastaavanlaisen Kockumsin telakka-alueen kanssa, joka kuului pohjoismaisen verkoston vuoden 2000 tapaamisen vierailukohteisiin. Malmössä tulevaisuuden suunnitelmat alueen käytön suhteen tuntuvat olevan epäselvät, kun taas Fredrikstadissa alueen omistajalla yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa on selkeät suunnitelmat alueen käytön suhteen. Lauantai-illan ohjelmaan kuuluva Ivar Stavin luento Norjan panimoarkkitehtuurista pitäytyi ruotsalaisen Staffan Nilssonin 1980-luvulla ilmestyneen väitöskirjan rakennustyyppien esittelyssä Norjaan sovellettuna. Tapaamisen päätösilta vietettiin Fredrikstadin panimolla. Sunnuntain loppukeskusteluissa päätettiin järjestää tapaamisia vuosittain. Vuoden 2002 tapaaminen pyritään järjestämään Tanskassa. Mikäli Tanskasta ei löydy resursseja, kokoonnutaan ensi vuonna Jönköpingissä keskittyen pienteollisuuden perintöön liittyviin kysymyksiin. Tapaamisiin on kuulunut keskeisenä osana osallistujien tutkimus- ja projektiesittelyt. Tällä kertaa ainoa etukäteen valmisteltu esitelmä oli Bergenin yliopiston taidehistorian opiskelijan Ingrid Olsenin tutkimusesittely siilorakennusten uudiskäytön ongelmista. Lisäksi kuultiin lyhyet selostukset muutamista norjalaisista ja ruotsalaisista pääasiassa museoiden puitteissa tapahtuvista projekteista.
Tuija Mikkonen 09.10.2001 |