TICCIH Bulletin

Nr 11 – Winter 2000-2001

Teema:

suurten rauta- ja terästehtaiden

restaurointi ja uudiskäyttö

Koosteen tekstit valikoinut, lyhentänyt ja työstänyt Teollisuusperinteen seuran kotisivuille Tuija Mikkonen (tuija.mikkonen@upc.fi)

TAPAHTUMIA

Konferenssin järjestävät the Mining History Association ja the TICCIH Non-Ferrous Mining Section. Lisätietoja TICCIH:in kotisivulta.

Kolmas Latinalaisessa Amerikassa järjestettävä teollisuusperinnön suojeluun keskittyvä konferenssi. Aiheina viitekehys, uudet lähestymistavat, inventointi, dokumentointi, restaurointi, uudelleenkäyttö, koulutus sekä turismi. Konferenssimatka 17.-21.9. Järjestäjä TICCIH-Chile. Lisätietoja TICCIH:in kotisivulta.

RAPORTTEJA, MIELIPITEITÄ

Espanjalaisen Sagunton kaupungin teollinen perintö on merkittävä mm. kaupungin strategisen sijainnin vuoksi Valencian kaupungin välittömässä läheisyydessä. 1900-luvun alussa rakennettiin baskipääomalla Saguntoon Välimeren vaikutuspiirissä ainutlaatuinen kaivos- ja teräksentuotannon keskus. Maanviljelysalueen keskelle nousi vuodesta 1922 alkaen teollisuuskaupunki. Sagunton teollisuusyhteisö kasvoi Alts Forns de Mediterranin (Välimeren masuunit) tehtaiden yhteyteen käsittäen sosiaaliset, kulttuuri-, koulutus- ja muut tukipalvelut. Tuotantolaitokset suljettiin 1980-luvulla.

Erilaiset yhteisöt ja kansalaisjärjestöt ovat toimineet aktiivisesti 1990-luvulta alkaen pyrkien muodostamaan Saguntosta uuden kaupunkimallin arvioimalla uudestaan kaupungin historiallisia arvoja. Kansalaisaloitteiden tuloksena masuuni nro 2 restauroitiin ja erääseen teollisuusrakennukseen sijoitettiin Sagunton terästeollisuusmuseo. Sagunton aluehallinto esitti koko Sagunton historiallisen teollisuuskeskuksen julistamista suojeltavaksi kulttuuriperinnöksi. Valencian maakuntahallinto tyrmäsi kuitenkin esityksen.

Uralin alue on eräs Venäjän vanhimpia ja laajimpia teollisuuskeskittymiä. Ajatus Keski-Uralin kaivostoimintaan ja metallintuotantoon liittyvän teollisuusalueen säilyttämisestä ja siihen liittyvien kohteiden muuntamisesta museoiksi syntyi 1990-luvun alussa. Monitahoisen projektin tarkoituksena on kaupungin historiallisen keskuksen kunnostaminen ja elvyttäminen, teollisuus-, kulttuuri- ja historiallisten muistomerkkien uusien käyttömahdollisuuksien luominen ja restaurointi sekä alueen ekologinen elvyttäminen.

Vuosien 1997-1998 aikana ratkaistiin keskeiset taloudelliset ja hallinnolliset kysymykset. Vuonna 1999 viranomaiset antoivat luvan teollisuuspuiston muodostamiselle sekä päättivät sen liittämisestä kansallispuistojärjestelmään. Viranomaiset osallistuivat myös projektin rahoitukseen. TICCIH:in puheenjohtaja professori Louis Bergeron myötävaikutti projektin etenemistä. Projektissa ovat mukana federaation, alueellisen ja paikallisen tason viranomaiset sekä teollisuusyritykset. Perustettiin tutkija-suunnittelijaryhmä, jossa on edustettuna useita museoita, Uralin taideakatemia ja Venäjän tiedeakatemian Uralin osasto. Vuonna 1999 aloitettiin alueen tutkiminen ja projektin suunnittelu. Tuloksena saatiin kattavat selvitykset ja kuvaukset kaikista tulevaan puistoon mahdollisesti kuuluvista teollisuuskohteista ja niihin liittyvistä arkkitehtonisista kohteista. Alueen maaperän ekologisen tilan selvitys on tehty ja sen pohjalta on esitetty tiettyjä toimenpiteitä. Joitakin rakennuksia on jo korjattu ja useita museoita alueelle on perustettu: mm. Verkhnya Saldan metallimuseo ja Metallurgiateknologian museo Nizhny Tagiliin.

Vuonna 1961 aloitti toimintansa Siderurgia Nacional –niminen terästehdas Seixalissa Portugalissa. Tehdas onkin Portugalin historian ainoa terästehdas. Tehdas houkutteli aikanaan työväkeä pitkin Portugalia, ulkomaisia asiantuntijoita ja mittavia investointeja. Vuonna 1994 tehdas jaettiin kolmeen pienempään yksikköön ja yhtiön omistuspohja siirtyi yksityisille. Eräs noista yrityksistä on vuodesta 1999 alkaen yhteistyössä Ecomuseu Municipal do Seixalin kanssa ryhtynyt tekemään selvitystä alueen teollisuusperinnöstä. Tarkoituksena on inventoida ja valokuvata tehdasrakennukset ja tuotantoprosessit sekä kerätä suullista muistitietoa. Vuoden 2001 keväällä on yhtiön määrä käynnistää sähköinen sulatusuuni, joka syrjäyttää perinteisen masuunin. Masuunin säilyttämisestä museokohteena ekomuseon yhteydessä on tehty päätös.

Itä-Ranskassa Lorrainen hiilikenttien yhteydessä sijaitsevan Uckange'n terästehtaan suojeluprojekti on esimerkki monipuolisesta rahoituspohjasta ja laajasta yleisön mielenkiinnosta teollisuusperinnön suojelussa. Terästehtaaseen kuuluvat masuuni nro 4, neljä Cowper-uunia, puhalluskone sekä kaasu- ja koksitehdas. Tehtaan uudiskäyttöä kartoitettaessa päätettiin museoimisen sijasta muuntaa alue monitoimiseksi teollisuuskulttuuripuistoksi. Suunnitelmaan sisältyy teräksen tuotannon historiaa selvittävä tekninen puisto, teollisuusmuseoiden verkosto, tietokeskus sekä sosiaalisen ja talouselämän kehityksen 'observatorio'. Puistoon liittyy myös laajaa kulttuuritarjontaa mm. teatterin, valokuvataiteen ja muotoilun välityksellä. Ranskan kulttuuriministeriö hyväksyi projektin osaksi alueellista suunnitelmaa vuosiksi 2000-2006.

Vuoden 2000 lopulla hyväksyttiin uusi teollisuusalue maailmanperintölistalle. Blaenavonin teollisuusalue sijaitsee Etelä-Walesissä 40 km Cardiffista luoteeseen ja kuuluu 1700- ja 1800-lukujen raudan- ja hiilentuotannon historiaan. Tällä hetkellä maailmanperintölistalla on 690 kohdetta, joista 26 on luokiteltu teollisuuskohteiksi. Riippuen luokitteluperusteista voidaan tosin useita muitakin kohteita laskea kuuluvaksi teollisiin kohteisiin. Uuteen maailmanperintökohteeseen kuuluu suojellun Blaenavonin terästehtaan lisäksi Big Pit Mining Museum, Blaenavonin historiallinen kaupunki, Brecknockin ja Abergavennyn kanava sekä useita muita pienempiä kohteita. Blaenavonin terästehdas perustettiin vuonna 1788, ja siitä tulikin pian maailman suurimpia raudansulattamoja. Blaenavonin rautatehtaan alueeseen kuuluu viisi masuunia vuosien 1788 ja 1870 väliltä, valimo, kalkkiuuneja ja alkuperäisiä työntekijöiden asuntoja. Lähellä sijaitseva entinen Big Pit hiili- ja rautakaivos antaa mahdollisuuden tutustua maanalaisiin työskentelytiloihin.

Sloss Furnace Company perustettiin Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen hyödyntämään alueen malmi-, kalkkikivi- ja hiiliesiintymiä. Yhtiö lopetti toimintansa vuonna 1971 ja vuonna 1983 alueesta tuli kansallinen historiallinen muistomerkki. Osaa alueesta käytetään nykyään yleisiin tilaisuuksiin ja innovatiiviseen metallitaideohjelmaan. Slossissa pidetään konsertteja, festivaaleja ja konferensseja. Siellä pidetään luentoja historiasta, taloustieteistä, sosiologiasta, fysiikasta, kemiasta ja taiteesta. Projektia on rahoittanut Birminghamin kaupunki. Nyt projekti vaatii kuitenkin noin 10 miljoonan dollarin lisärahoitusta yksityisiltä rahoittajilta.