Tuija Mikkonen:
TEOLLISEN KAUPUNKIKUVAN MUUTOS –
Elannon kortteli Helsingissä kääntää kasvonsa Hämeentieltä merelle

Teollisuusperinteen Seura järjesti huhtikuun lopulla ns. teollisuusperinneklinikan. Teemana oli teollisuusympäristöjen uudiskäyttö kaupunkikeskustoissa ja sen tuomat muutokset kaupunkikuvaan. Esimerkkinä toimi Elannon kortteli Helsingissä Sörnäisten rannassa Hämeentien, Kaikukadun, Lintulahdenkujan ja Lintulahdenkadun rajaamalla alueella. Tilaisuus järjestettiin Elannon vanhimmassa leipomorakennuksessa (Heikki Kaartinen 1906/1907), joka nykyään toimii Helsingin kaupungin opetusviraston toimitiloina. Tilaisuudessa kuultiin kolme puheenvuoroa korttelin omistajien ja suunnittelijoiden näkökulmista. Tilaisuuden päätteeksi tutustuttiin kortteliin paikan päällä. Tilaisuuteen osallistui parisenkymmentä henkilöä.

:
Leipomorakennuksen vanhan (1923-24) ja uuden (1955) osan liitos näkyy sisätiloissa lähinnä vain ikkuna-aukotuksessa. Metalliset lattialaatat pyritään säilyttämään leipomohalleissa, jotka muuntuvat ateljeetiloiksi ja tanssisaleiksi. Kuva: Lauri Putkonen.

Yliarkkitehti Tuomo Hahl Senaattikiinteistöistä (entinen Valtion kiinteistölaitos) esitteli korttelin sisäosien sekä Lintulahdenkujan ja Lintulahdenkadun puoleisten rakennusten uudiskäyttöä teollisen toimintansa kesällä 2000 lopettaneissa Elannon leipomorakennuksissa ja niihin liittyvissä keskusvarastossa, siiloissa ja juuresvarastossa. Senaattikiinteistöt muuttaa kesällä 2002 Lintulahdenkadun puoleisiin keskusvaraston (Väinö Vähäkallio 1920), viljasiilojen ja juuresvaraston (Veikko Leistén 1934, laajennus KK/Toivo Löyskä 1941-43) rakennuksiin. Lintulahdenkujan suuntaisesti on valmistumassa uudisrakennus juuresvaraston jatkeeksi, johon puolestaan muuttaa Stakes (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus). Korttelin keskustan massiiviset Elannon leipomona toimineet punatiilirakennukset tullaan muuntamaan Kuvataideakatemian tiloiksi ja Oopperan balettioppilaitokseksi. Myös kaupungin opetusviraston tanssiopetus saa tiloja näin syntyvästä Tanssin talosta. Korjaustyöt ovat jo alkaneet ja hanke tulee valmistumaan syksyllä 2003. Hahl totesi leipomorakennusten korjauksen olevan selvästi uudisrakentamista edullisemman ratkaisun. Korttelin suunnittelussa ja korjausrakentamisessa on yhteistyö kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnittelun kanssa ollut erittäin hedelmällistä. Elannon kortteli muutosprosessin jälkeen lisää huomattavasti Sörnäisten rannan kulttuurista leimaa. Sijaitseehan kyseisen korttelin eteläpuolella pari vuotta sitten toimintansa uudistetussa Kokoksen teollisuusrakennuksessa aloittanut Teatterikorkeakoulu.



Punatiilinen juuresvarasto ja valkoiseksi rapatut siilot (1934, 1941-42) saavat kesällä 2002 uudet asukkaat, Senaattikiinteistöt. Siilojen rauhallinen julkisivu on säästynyt häiritsevältä ikkuna-aukotukselta. Ainoastaan yläosaan on avattu ilmastointiaukot. Kuva: Lauri Putkonen.

Arkkitehti Mikko Heikkinen (Arkkitehtitoimisto Heikkinen & Komonen) kertoi toimistonsa suunnittelemista muutos- ja uudisrakennustöistä Lintulahdenkujan varrella. Senaattikiinteistön käyttöön siirtyvät entiset keskusvarasto, siilot ja juuresvarasto. Stakesin käyttöön on suunniteltu täysin uusi rakennus. Heikkinen korosti, että korttelin alkuperäisestä kokonaissuunnitelman periaatteesta on pyritty pitämään kiinni. Elannon kortteli on rakennettu vuosina 1906-1955. Arkkitehti Väinö Vähäkallio laati vuonna 1919 kokonaissuunnitelman korttelille. Toimintaperiaatteena Elannon korttelissa oli, että Sörnäisten rannan puoli toimi teollisuuden takapihana. Lintulahdenkujan lähelle yltävässä rannassa sijaitsivat satama ja rautatie, jotka toimivat raaka-aineen kuljetusportteina. Tehtaan kasvot katsoivat Hämeentielle päin. Sieltä lastattiin valmiit tuotteet lähetettäväksi tilaajille. Nyt tilanne on kääntynyt toisin päin. Sörnäisten rannan puolelle on muodostumassa uusi merellinen julkisivu. Suunnitteilla on vehreä puisto entisen teollisuussataman paikalle. Tämä sisällöllinen muutos vaikuttaa radikaalisti kaupunkikuvaan koko alueella.

Heikkinen totesi teollisuuskiinteistöt erittäin mielenkiintoisiksi uudiskäyttökohteiksi. Käyttämällä luovasti teollisen prosessin vaatimia erikoistiloja ja ratkaisuja voidaan niihin luoda ainutlaatuisia tilaratkaisuja, jotka uudisrakennuksissa olisivat lähes mahdottomia. Esimerkiksi kenelläkään ei tulisi mieleen suunnitella uudisrakennusta, jossa olisi Elannon leipomossa toteutettujen taikinaparvien kaltaisia kerrosjärjestelyjä ja rakenteita. Vanhojen rakenteiden uudiskäyttö vaatii kuitenkin kekseliäisyyttä ja luovuutta. Teollisuustilat ovat myös erittäin haastavia suunnittelukohteita. Tiheät massiiviset pilaririvistöt tuottavat ongelmia, samoin uudiskäyttöön epätarkoituksenmukaiset moduulit. Hyvin korkeat tai matalat kerroskorkeudet vaativat erikoisratkaisuja uudiskäyttöä suunniteltaessa. Nykyaikaisen tekniikan (ilmanvaihto, tietotekniikka ym.) sijoittaminen rakennukseen vaatii mielikuvitusta. Teollisuusrakennusten uudiskäyttö suunniteltaessa täytyykin olemassa olevaa rakennusta osata lukea ja sen pohjalta täytyy pystyä hyödyntämään mahdollisuuksia. Esimerkiksi matala huonekorkeus voi johtaa siihen, ettei huoneisiin voida sijoittaa kattovalaisimia, vaan valaistus on järjestettävä lattiavalaisimilla valkoisen katon kautta heijastaen.

Stakesin ja Senaattikiinteistöjen toimitiloja suunniteltaessa on pyritty säilyttämään teollinen jyhkeä ilme. Stakesin uudisrakennus on pyritty nivomaan kiinteästi viereiseen entiseen juuresvaraston rakennukseen. Tämä on tapahtunut sekä julkisivumateriaalina käytetyn punatiilen että julkisivurytmityksen ja ikkunoinnin avulla. Juuresvaraston matalat ikkunat oli korotettava kaksinkertaisiksi tuomaan valoa työtiloihin. Puolet ikkuna-alasta on kuitenkin peitetty metallisella jalkaristikolla, joka katsomiskulmasta riippuen voi olla joko lähes läpinäkyvä tai lähes peittävä. Samaa aukotusjärjestelmää on käytetty myös viereisessä uudisrakennuksessa. Uudisrakennus tuntuukin istuvan hyvin ympäröivään historialliseen teollisuuskortteliin.

Senaattikiinteistöjen ja Stakesin toimistotiloissa on toteutettu kaksi hyvin erityyppistä työtilamallia. Senaattikiinteistöjen toimisto on avonainen maisemakonttori, kun taas Stakesin tilat on jaettu pienhuoneiksi. Viljasiilojen Lintulahdenkadun puoleinen siilorivistö säilytettiin ulkorakenteiltaan ja niihin sijoitettiin portaikot, hissit, saniteettitilat, ilmastointihormit ja muita aputiloja. Näin ollen siilojen julkisivuihin ei tarvinnut avata valoaukkoja. Vain siilojen yläreunaan avattiin ilmastointiaukot. Viljasiilojen pihajulkisivu sen sijaan purettiin ja korvattiin lasisella julkisivulla, jonka eteen kiinnitettiin säleikkö. Stakesin uudisrakennus syvän runkonsa ansiosta antaa teollisuusrakennuksille tyypillisen jyhkeän vaikutelman. Runkosyvyyttä kevennettiin sijoittamalla rakennuksen keskelle läpi talon menevä aula, jossa on neuvottelutiloja, varastoja, kahvioita ja muita aputiloja. Työhuoneet sijaitsevat molemmin puolin keskusaulaa.

Arkkitehti Juhani Maunula (Arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula) selvitti korttelin keskellä sijaitsevien Elannon leipätehtaiden muutostöiden suunnittelua. Vanhempi osa leipätehdasta on rakennettu vuosina 1923-24 (Väinö Vähäkallio) ja uudempi osa vuonna 1955 (KK / Jouko Ylihannus ja Paavo Lehtinen). Julkisivun ikkuna-aukotus eroaa näissä eri aikaisissa rakennuksissa, mutta sisältä rakennusten liitoskohtaa on ikkunoita lukuun ottamatta vaikea havaita. Leipomon ylimmässä kerroksessa sijaitsivat jauhovarastot, jonne jauho tuli rakennuksen päässä olevasta myllystä. Leipomotilat koostuivat kolmesta korkeasta kerroksesta, joiden keskellä oli välikatolla kahteen osaan jaetut taikinaparvet, joista taikina pudotettiin lattia-aukkojen kautta leipomosaleihin. Lähettämö sijaitsi alimmassa kerroksessa. Näin tuotantoprosessi perustui painovoiman käyttöön materiaalin kuljetuksessa.

Tavoitteena Elannon korttelin muutostyössä on säilyttää vanhoja rakenteita niin paljon kuin mahdollista. Maunula totesikin Vähäkallion korttelin olevan kansallisomaisuuttamme ja sen vuoksi ehdottomasti säilytettävä kokonaisuus. Vanhan leipomon ikkunat jätetään paikoilleen. Kahden lasin väliin lisätään yksi uusi lasi. Uuden leipomo-osan kiertoikkunat sen sijaan vaihdetaan. Noin viisi metriä korkeat leipomohallit säilytetään alkuperäisessä korkeudessaan ateljee- ja tanssisalitiloina, joihin korkeat tilat sopivat erinomaisesti. Leipomohallien väliin jäävät välipohjilla kahteen osaan jaetut taikinaparvet muutetaan aputiloiksi. Avoin yhteys korkeisiin saleihin säilytetään. Jotta rakennuksen erikoinen kerrosjärjestely hahmottuisi rakennukseen astuttaessa, poistetaan välipohja sisäänkäynnin kohdalta. Parville johtavat alkuperäiset portaikot säilytetään. Lisäksi rakennetaan uusia metallisia teollisuusportaita. Leipomosalien lattioiden metallilaatoitus pyritään säilyttämään, sillä se on erinomainen materiaali erityisesti kuvataidetyöskentelyyn. Yläkerran jauhovarastot muutetaan pieniksi ateljeehuoneiksi. 3,5 metriä korkeaan alimpaan kerrokseen, joka on toiminut leipomon lähettämönä, sijoitetaan Kuvataidekoulun raskaat toiminnot (keramiikka ja valu). Porrashuoneet rakennuksen päädyssä säilyvät. Myös erikoiset pater-noster-hissit säilytetään, vaikkei niitä turvallisuussyistä voidakaan käyttää. Maunula totesi kuitenkin, että ne säästetään tuleville sukupolville. Käyttöarvoltaan mitättömien rakenteiden säilyttäminen osoittaakin todellista halua vaalia teollisuusperintöä.

Alustusten jälkeen käytiin keskustelua, jossa todettiin, että Elannon korttelissa tulee korjaustöiden valmistuttua liikkumaan päivittäin ehkä noin 1000 henkilöä, mikä lienee enemmän kuin mitä Elannon teollisen toiminnan aikaan. Ihmiset säilyvät korttelissa, mutta toiminnot muuttuvat radikaalisti. Nähtäväksi jää, miltä pian valmistuvat tilat sisältä tulevat näyttämään. Jääkö teollisuuden leima aistittavaksi myös sisätiloihin? Viereinen OTK:n kortteli joutui 1990-luvulla hyvin raa'an uudisrakentamisen kohteeksi, mikä muutti täysin korttelin ja siinä säilytettyjen vanhojen teollisuusrakennusten luonnetta. Elannon kortteli on sen sijaan hyvä esimerkki teollisuusalueiden uudiskäytöstä, jossa historiallisia arvoja on pyritty kunnioittamaan mahdollisimman pitkälle.

2002-05-03/TM